3.12 - 4.12 Pitkä kotimatka

Aamulla heräsin lyhyiden yöunien jälkeen, eikä lähtöfiilis ollut paras mahdollinen. Toisaalta olin jo jonkin aikaa potenut pahanlaatuista koti-ikävää, mutta toisaalta olin nauttinut viimeisistä päivistä niin paljon, etten millään olisi malttanut jättää Kaliforniaa ja uusia ystäviäni.

Lähdön aika oli kuitenkin koittanut; sille ei voinut mitään. Kävimme vielä Hilaryn, Chrisin ja Ainsleyn kanssa aamupalalla paikallisessa kahvilassa ja hyvästeltyäni Ainsleyn jatkoimme matkaa kohti Los Angelesin lentokenttää. Saavuin lentokentälle puolitoista tuntia ennen koneen lähtöä, enkä odottanut innolla Los Angelesin ja Lontoon välisen lentoni turvatarkastuksia. Ihmetyksekseni tällä kertaa selvisin yhdellä ainoalla turvatarkastuksella ja sain ottaa mukaani tyhjän vesipullonkin, jonka sitten täytin lentoaseman vessassa ennen koneeseen nousua. Ostin myös niskatyynyn, josta olisi ollut hyötyä jo kaikille aiemmilla 12 lennolla... Sen ansiosta sain nukuttua pois hiukan huonoa oloani.

Nyt kun minulla sitten oli vesipullo mukana, en olisikaan tarvinnut sitä. Tällä lennolla lentoemännät kiersivät vähintään kerran tunnissa tarjoilemassa vettä ja istuin kaiken huipuksi ensimmäistä kertaa käytäväpaikalla, josta veden hakeminenkaan ei olisi ollut ongelma. Ainoa epämiellyttävä yllätys lennolla oli se, että katsomani elokuva lopetettiin täysin varoittamatta kymmenen minuuttia ennen sen loppua laskeutumisvalmistelujen takia. Lentoemäntä pahoitteli tätä ja kertoi, että tätä ennakoiva kuulutus oli vahingossa soinut vain business - luokassa...

Kaiken kaikkiaan Air New Zealand sai kyllä parhaat pisteet minulta kaikista käyttämistäni lentoyhtiöistä. Tosin Cathay Pacificilla ruoka oli hiukan maistuvampaa, mutta ei Air New Zealand siinäkään kauas jäänyt. Lontoon lentokentällä aloin jo täysin kypsyä lentokentillä oleskeluun ja harhailin vain ympäriinsä päättömänä ja onnistuin muutaman kerran jättämään osan käsimatkatavaroistani sinne sun tänne. Niitä oli aivan liikaa, varmasti yli sallitun määrän, mutta tehokkaasti järjestelemällä onnistuin turvatarkastuksessa tunkemaan kaiken yhteen kassiin ja tietokoneeni laukkuun. Käsimatkatavaroiden määrä johtui oikeastaan vain ja ainoastaan siitä, että olin päättänyt keinolla millä hyvänä saada Darth Vader - kypäräni Suomeen asti ja olin siksi uhrannut reppuni sen ympärille ruumaan.

Ehkä elämäni oudoin tunne oli kuulla Helsinki - Vantaan matkatavaroiden haussa kuulutus "matkustaja Olkkolaa pyydetään ottamaan yhteys tulopalveluun". Tai oikeastaan vielä oudompaa oli kävellä tiskille ja alkaa puhua suomea. Kuukauden englanti oli jättänyt jälkensä ja hetken jouduin miettimään sanojani ennen suuni avaamista. Totta kai matkani viimeisellä lennolla matkatavarani olivat jääneet koneesta ja hyvä tuurini nauratti minua. Jos näin olisi käynyt jollain muulla lennolla, seuraukset olisivat olleet pahat. Itse asiassa koneen matkasta oli jäänyt vain Darth Vader - kypärä ja syyksi epäilin vahvasti terrorismihuolia. Sain aarteeni kuitenkin seuraavana päivänä takaisin, eikä minun tarvinnutkaan haastaa Finnairia oikeuteen.

Pikkuveljeni ei ollut edes viitsinyt saapua paikalle ("No Eiks se tuu himaan sit sielt?"), mutta äitini ilahdutti minua vaatimattomaan tapaansa huudahtamalla täyteen ääneen keskellä tuloaulaa: "Vauvani on tullut takaisin!"...