25.11 Länsirannikko ja Foxin jäätikkö

Tänään ilma oli upea, juuri sopiva bussimatkan maisemien ihailulle. Matka Queenstownista kesyttämättömän luonnon länsirannikolle oli yhtä huikea kuin edellisen päivän matka Milfordin vuonolle. Vaikka kyse oli aivan tavallisesta pitkänmatkan bussista, kuski oli kuin turistiopas ja selosti hyväntuulisenä ympärillä näkyvää maisemaa ja "kiwien" kulttuuria. Viereisessä kuvassa on paikka, jossa kuskin mukaan kuvattiin Taru Sormusten Herrasta - kohtaus, jossa hobitit tapasivat Klonkun ensimmäisen kerran.




















Merta lähestyttäessä vesistöt ja laaksot kävivät laajemmiksi, kunnes saavuimme Länsirannikon kansallispuiston informaatiokeskukseen ja lopulta upean villille merenrannalle. Täällä tunsin olevani täysin eristyksissä muusta maailmasta, täysin luonnon ympäröimänä, eikä matkalla näkynytkään ristin sielua muita bussin matkustajia lukuunottamatta.














Saapuessani Foxin pikkukylään onni oli kerrankin puolellani, sillä siellä oli satanut kaatamalla koko aamun, mutta sade oli lakannut juuri ennen bussin tuloa. Kaiken lisäksi bussikuljetus oli juuri lähdössä 5 kilometrin päähän jäätikölle. Kävelin jäätikön reunalle, mutta koskettamaan en päässyt ilman koulutettua opasta, sillä jäätikkö saattaa olla vaarallinen kokemattomalle. Tutustuin matkalla myös kahteen uusiseelantilaiseen naiseen, joiden kanssa puhuimme maan kulttuurista ja Suomesta. Koti-ikävä iski pahemmanlaisesti.




















Jäätikön jälkeen sain vielä kyydin toiseen suuntaan Matheson - järvelle, jonka ympäri kävelyyn kului noin tunti. Reitin puolessa välissä voi nähdä yhden Uude-Seelannin kuuluisimmista postikorttinäkymistä, maan korkeimman vuoren Mt Cookin heijastuksen peilikirkkaan järven pinnalla. Vuorten huiput olivat kuitenkin tapansa mukaan kääriytyneinä pilviverhoon, eikä järvikään ollut aivan tyynen peilikirkas näin myöhäisenä iltapäivänä, mutta näkymät olivat silti hienoja. Loppumatkasta pilviverhokin hiukan hälveni ja sain ihailla vuorten huippuja. Illalla hostellissa pääsin vielä muistelemaan unohtuneita saksantaitojani jutellessani saksalaisten ystävyksien kanssa. Heistä oli mukava puhua saksaksi, vaikka he valittelivatkin törmäävänsä joka puolella vain saksalaisiin reppumatkailijoihin.