2.12 Viimeinen päivä auringossa

Aamulla sain lisämakua ystävieni elämäntyylistä, sillä he veivät minut syömään pieneen venesataman kahvioon, josta "saa ihanaa aamupalaa". Aamupala ulkona oli minulle todellista luksusta, heille taas arkipäivää. Täytyy myöntää, että paahtoleipä maistui herkulliselta.


Hilaryn koira Toby odotti meitä ulkona ruokailun ajan ja hyppi hulluna riemusta nähdessään jälleen emäntänsä, jota se palvoi yli kaiken. Aina kun Hilary oli poissa näkyvistä, Toby alkoi itkeä, mitä en tiennyt koirien osaavan tehdä. Automatkat Tobylta sujuivat leppoisasti Hilaryn kainalossa moottoritiellä yhdessä hänen neljästä autostaan.

Hilary ja Chris olivat suunnitelleet meille päivän täyteen ohjelmaa, mikä oli täydellistä, sillä halusin viimeisenä päivänäni nähdä mahdollisimman paljon tästä kauniista alueesta. Ensimmäisenä oli itseoikeutetusti vuorossa Newport Beachin ranta, joka kimmelsi upeasti auringossa näin talvellakin. Yksi surffari oli uskaltautunut uimaankin, vaikka vesi ei varmasti aivan lämpimillään ollut. Muuten lämpötila oli kuitenkin Suomen kesän lukemissa ja aloin odottaa kauhulla paluuta Helsingin pimeyteen ja harmauteen, kun luntakaan ei kotoa tulleiden viestien mukaan ollut näkynyt.




Seuraavaksi matkamme jatkui sisemmälle, poukamassa sijaitsevalle Balboan saarelle, jossa Hilary oli asunut lapsena. Näitä maisemia tunnistin muutamasta katsomastani O.C.- sarjan jaksostakin. Kävelimme saaren rantaa pitkin ja ihastelimme varmasti maailman mauttomimpia joulukoristeita. Yksi talo pisti erityisesti silmään, sillä se kuului "hullulle nallenaiselle", jonka talon etusivussa lukikin "Beary Christmas". Hilary kommentoi asiantuntemuksella, kuinka eri taloja voisi saada siedettävämpään kuntoon. Masentavaa tässä oli se, että jokainen talo saarella oli joka tapauksessa monta kertaa kauniimpi kuin 99 % Suomen taloista. En ikinä kehtaisi tuoda Hilarya omaan tiililaatikkoomme...



















Meille kävi hauska yhteensattuma, sillä ajoimme Hilaryn itselleen suunnitteleman talon ohi, jossa sattui juuri olemaan asunnonnäyttö. Asunnonvälittäjä näytti hiukan hämmentyneeltä, kun Hilary kommentoi eri asioita, mitä hän oli talossa suunnitellut! Hän ei kuitenkaan ollut ikinä asunut talossa, vaan oli nyt rakennuttamassa itselleen taloa aivan meren rannalle muutaman kilometrin päähän.




Seuraava pysäkkimme oli Hilaryn vanhempien jahtiklubi, jossa viettää aikaa ja katsoa amerikkalaista jalkapallo-ottelua, jossa olivat vastakkain Kalifornian kaksi suurinta yliopistoa University of California, Los Angeles (UCLA) ja yksityinen University of Southern California (USC). Jälkimmäinen oli Hilaryn oma yliopisto, joten paikallisottelussa oli paljon pelissä ja tunnelma kuin Suomen ja Ruotsin välisestä jääkiekko-ottelusta. Newport Beachissa suurin osa kannusti USC:tä, jonka lippuja roikkui talojen pihalla. Hilarylla oli lipun lisäksi muun muassa college-paita, lippis, huivi sekä nalle ja jopa perheen koirien kaulapannoissa komeili kirjainyhdistelmä USC.




Aurinko alkoi vähitellen laskea ja ystäväni päättivät viedä minut katsomaan auringonlaskua naapurikaupunkiin, Laguna Beachiin. Valitsimme kohteeksemme hotellin katolla olevan ravintolan, josta oli esteetön näköala pitkälle. Olin kadottanut kamerani laturin jo Wellingtonissa viikkoa aiemmin, mutta akkua säästelemällä se oli riittänyt tähän asti. Ajoitus oli täydellinen, sillä akku loppui lopullisesti otettuani viimeisen kuvan auringonlaskusta Laguna Beachin yllä matkani viimeisenä iltana.













Ilta ei kuitenkaan tähän loppunut, vaikka palasimmekin Hilaryn kotiin, jossa valmistauduimme illanviettoon. Söimme illallista ihanan tunnelmallisessa ravintolassa meren rannalla muutaman Hilaryn ystävän kanssa, minkä jälkeen palasimme talolle, jossa lämmitimme takapihan porealtaan, istuimme takkatulen loimussa ja vietimme iltaa pikkutunneille. Kuten olin etukäteen aavistellutkin, matkani viimeinen päivä oli yksi sen parhaista.