29.11 - uudestaan

Olin etukäteen odottanut kuumeisesti hetkeä jolloin pääsisin kokemaan Jules Vernenkin teoksesta tutun aikahyppäyksen itään kuljettaessa. Mitään kummallista ei harmikseni (tai oikeastaan onnekseni) tapahtunut, mutta oli hauskaa kirjoittaa kalenteriin lähtö klo 19.30 ja saapuminen klo 10.15 samana päivänä.

Vaikka tunsin oloni hiukan naurettavaksi, en voinut aamulla kuin tuijottaa ulos ikkunasta odottaen ensimmäistä vilausta maailman mahtavimmasta valtiosta. Ainakin yksi klisee näytti pitävän paikkansa, sillä Los Angeles näytti ilmasta käsin juuri niin suunnattomalta kuin olin kuvitellut. Kaikki on suurempaa rapakon takana.
















Tunsin itseni edelleen naurettavaksi, kun otin ensimmäisen askeleen Yhdysvaltojen maaperällä ja se sai sydämeni pumppaamaan hitusen verran lujempaa. Tunne oli outo, sillä tämä oli nyt se paikka, jonka olin luullut tunteneeni koko elämäni ajan, vaikken koskaan ollut fyysisesti täällä käynytkään. Teki mieleni ottaa kuva "Welcome to The United States of America" - kyltistä, mutta en millään kehdannut.


Uuden-Seelannin ohjelma oli ollut niin kiireinen, etten aikomuksestani huolimatta ollut edes ehtinyt varata itselleni majoitusta Los Angelesista. Tarkoituksenani oli myös ollut lähettää sähköpostia Cairnsissa tapaamilleni kalifornialaisille tytöille, mutta olin kaikessa sähläyksessäni onnistunut kadottamaan heidän sähköpostiosoitteensa. Onneksi löysin ne juuri lentoa edeltävänä päivänä, joten ensimmäinen tavoitteeni oli löytää internet-yhteys Los Angelesin kansainväliseltä lentokentältä.

Käveltyäni kolmen terminaalin läpi löysin infotiskin, jossa minua neuvottiin internetpäätteiden luokse. Niitä oli 5 kappaletta, langatonta internetiä ei lainkaan. Ensimmäinen kone söi dollarini ja kävelin takaisin infotiskille. Siellä minua neuvottiin soittamaan koneen kyljessä olevaan huoltonumeroon. Kävelin jo suhteellisen tuohtuneena takaisin ja soitin numeroon. Minua kehotettiin vaihtamaan konetta ja minulle annettiin koodi, jolla saisin puoli tuntia ilmaista internet-aikaa. Tietenkään tämäkään koodi ei toiminut, joten soitin uudestaan huoltoon ja lopulta sain toimivan koodin. Samaan aikaan ensimmäinen kone oli jo ehtinyt syödä kahden muun asiakkaan dollarit, eikä kukaan huollosta vaikuttanut erityisen huolestuneelta tilanteesta.


Tämä tapaus vahvisti yhden ennakkoluuloni - Yhdysvallat ei ole kaikessa aivan niin mahtava kuin se antaa olettaa. Internetyhteys oli toiminut moitteettomasti jopa keskellä Australian aavikkoa, Uuden-Seelannin pikkukaupungeista puhumattakaan. Los Angelesin lentokenttä on sentään yksi maailman suurimmista ja Yhdysvaltain länsirannikon solmukota ja välilaskupaikka lähes kaikissa yhteyksissä mihin tahansa.

Liikemiehillä on tosin varmasti paremmat palvelut, mutta silti tällainen informaatiotekniikan vähäisyys ihmetytti ja ärsytti minua suuresti. Muutaman tunnin taistelun ja ihanan ystävällisen majoitusneuvojan avustuksella sain varattua paikan yhdestä mieleisestäni hostellista suoraan Holywood Boulevardin varrelta.















Taksimatkalla hostelilleni ihmettelin yhä enemmän tämän kaupungin laajuutta. Matka kesti yli tunnin ja sen aikana näin varmaankin enemmän autoja kuin koko siihen astisen elämäni aikana. Kaupungin julkisen liikenteen verkosto on niin olematon, että sen toimiseksi koko kaupunki olisi suunniteltava uudelleen. Täällä ei kertakaikkiaan vain tule toimeen ilman autoa, joten saasteet ja järjetön päästökuormitus ovat arkipäivää. Illalla oli kyllä kieltämättä lumoavaa katsella ruuhkaa moottoritiellä, jossa toinen puoli kiilsi keltaisissa ja toinen punaisissa valoissa.





Hostelillani päädyin samaan huoneeseen seitsemän brasilialaisen kanssa. He olivat kaikki töissä paikallisissa vartiointiyrityksissä ja etsimässä omaa asuntoa. Yhdellä heistä oli kymmenellä dollarilla Wal-Martista ostettu täydellinen Darth Vader - kypärä, joka aiheutti muutamia kontrolloimattomia naurunpurkauksia. Hetken mielijohteesta päätimme lähteä kypärän kanssa kulmakauppaan ostamaan "kolme valomiekkaa mukaan". Vasta myöhemmin tajusimme, että leikkimme olisi saattanut päättyä ikävästi, jos kaupan omistaja tai joku muu olisi luullut meitä ryöstäjiksi... Onneksi kauppias tajusi vitsin ja poistuimme nauraen paikalta. Tällaista voi tapahtua vain Hollywoodissa.