29.11 Viimeinen päivä Keski-Maassa

En tiedä miksi minulle oli kehittynyt pahanlaatuinen pakkomielle päästä käymään "Hobittilassa", Alexanderin perheen farmilla, jossa kuvattiin kaikki kylän kohtaukset Taru Sormusten Herrasta - trilogiassa. Tiesin, että suurin osa hurmaavasta kylärakennelmasta oli poistettu heti kuvausten jälkeen, mutta vaarallisten kaatosateiden takia loput oli jätetty odottamaan kuivempaa kautta. Alexanderin perhe oli kuitenkin kysynyt tuotantoyhtiöltä innokkaiden fanien kyselyiden tukemana, olisiko mahdollista jättää kuvauspaikka ennalleen ja esitellä sitä kiinnostuneille. Vuoden neuvottelujen jälkeen tuotantoyhtiö suostui tähän tiukoin ehdoin, joihin kuului muun muassa se, ettei rakennelmia saisi muuttaa mitenkään eikä mitään saisi lisätä.







Onneksi tiesin, mitä odottaa, sillä hobittien kolot eivät tosiaankaan näyttäneet kovin kummoisilta, mutta tunsin historian havinaa kävellessäni sisään Repunpään oivaukosta ja katsellessani sen ikkunasta järvellä seisovaa Juhlapuuta kohti. Oppaamme kertoi hauskoja tarinoita ja yksityiskohtia kuvauksista ja esitteli kuvia kuvauspaikan tilasta kuvauksien aikana. Kierroksella oli myös kaksi super-fania, jotka olivat vierailulla jo toisen kerran ja monta karvaista kaveria, jotka olivat nähneet ryhmän satoja kertoja mutta yhä pelkäsivät sen osanottajia.








Pakkomielteeni tämän visiitin tunkemisesta aikatauluuni tarkoitti sitä, että minun oli ollut pakko varata lento Rotoruasta Aucklandiin, joka sijaitsee vain noin 300 kilometrin päässä... Näin siksi, että ainoa bussiyhteys, jolla olisin kerinnyt lentokentälle ajoissa Los Angelesin lentoani varten olisi lähtenyt aamulla kello 8 ja Hobittila olisi jäänyt väliin.

Astuin nyt siis 20 liikemiehen kanssa elämäni lyhyimmälle lennolle elämäni pienimpään lentokoneeseen. Tässä oli oma viehätyksensä ja oli minulla sentään kannettava tietokoneeni, joten sovin edes jotenkin kanssamatkustajieni joukkoon. Lentokentällä odottelin muutaman tunnin ajan suurempaa lentoani ja läpäistyäni kaksi eri turvatarkastusta astuin sisään suunnattoman suureen kaksikerroksiseen jumbojettiin.

Tarkoitukseni oli nukkua lennolla, mutta eihän siitä mitään tullut, kun sai katsella kymmeniä eri elokuvia ja TV-sarjoja, kuunnella uusinta musiikkia ja pelata Haluatko Miljonääriksi - tietokonepeliä. Muutaman tunnin sain ehkä nukuttuakin, mutta suurempi ongelma oli veden puute. Oli todella rasittavaa, kun jatkuvasti piti ikkunapaikalta pyytää lisää vettä, varsinkin yöllä, kun lentoemännät eivät kierrelleet käytävillä. Olihan minulla tyhjä pullo, jonka olisin voinut täyttää uudelleen ennen lentokoneeseen nousua kahden turvatarkastuksen jälkeen, mutta tyhmänä olin uskonut lentoaseman työntekijää, joka oli sanonut tämän olevan mahdotonta.