03.11 Cape Tribulation = Trooppinen paratiisi

Aikainen aamuherätykseni johtui jo kuukausi sitten varatusta päivämatkasta Cape Tribulationiin, maailmaan vanhimpaan, Unescon maailman perintölistaan kuluvaan sademetsään ja upeisiin rannikkomaisemiin. Taas kerran kyyti oli myöhässä, mutta aika kului rattoisasti tutustuessa toiseen samalle reissulle lähtevään tanskalaiseen tyttöön. Bussin lopulta saavuttua huomasimme kyydissä olevan myös yhden ruotsalaisen tytön ja norjalaista syntyperää olevan amerikkalaisen pariskunnan. Puutui enää Islanti, mutta korjataksemme asian päätimme yhdessä, ettei sitä lasketa, koska se on liian kaukana.




Tämän lisäksi bussissa oli muutama kanadalainen, saksalainen, ranskalainen ja kaksi kalifornialaista tyttöä. Kuskina ja oppaanamme toimi paikallinen Finlay, lenpinimeltään Fin-late. Hän tiesi uskomattoman paljon paikallisesta korvaamattoman arvokkaasta luonnosta ja sen historiasta sekä monesta muustakin asiasta – esimerkiksi Cairnsistä, alueen historiasta ja aboriginaaleista, joita hän tunsi monia henkilökohtaisesti. Päivän mittaan hän myös esitteli meille monia kiinnostavia sademetsästä saatavia raaka-aineita, joita aboriginaalit ovat käyttäneet jo vuosituhansia. Näihin kuuluu muun muassa lääkkeiden ainesosia, erilaisia parantavia öljyjä ja yllättävimpänä kaikista Ylang Ylang – öljy, joka on raaka-aine yhdessä maailman kalleimmista nesteistä, Chanelin nro 5 - parfyymissä. Pieni pullo maksaa noin 6 euroa ja tuoksuu aivan parfyymilta, jopa paremmalta.






Tietenkin sitä voisi myös itse käydä etsimässä tältä tuhansien hehtaarien tutkimattomalta sademetsäalueelta, mutta näin tehdäkseen pitäisi tuntea metsän vaarat, jotka ovat jopa tälläkin mantereella vertaansa vailla. Hämähäkkien, käärmeiden, hyönteisten, lintujen ja muiden eläinten ja myrkyllisten kasvien lisäksi täällä väijyvät sadekauden rankkasateet, tulvat ja pyörremyrskyt, jotka saattavat katkaista tiet joka suuntaan parhaimmaltakin maastoautolta. Unohtaa ei saa myöskään yhtä maailman tehokkaimmista tappokoneista, suolaisen veden krokotiilia, joka saattaa parhaimmillaan kasvaa yli 5 metriseksi. Se pystyy yhdellä suun aukaisulla viemään ihmisen mennessään ilman kiljahdustakaan.












Lisäksi sademetsätkin ovat kärsineet eurooppalaisesta kolonisaatiosta muodossa, joka oli aluksi hiukan vaikea ymmärtää. Oppaamme kertoi meille metsän uusimmasta asukkaasta: siasta. Sen jälkeen kun eräs neropatti päätti huvin vuoksi rikastuttaa Australian luontoa tällä upealla lajilla, sademetsien herkkä ekologia on kärsinyt suurta tuhoa. Jäniksiä on vaikea saada kitkettyä maasta, koska niitä on yksinkertaisesti niin paljon, mutta sikojen kanssa tämä on vielä vaikeampaa yksinkertaisesti siksi, että siat ovat niin mielettömän viisaita. Ne pärjäävät täydellisesti uudessa elinympäristössään, jossa niitä saalistava ihminen on aivan hukassa.





Kaikista näistä pelotteluista huolimatta matkamme oli oikein nautittava. Vaikka alueen sesonki oli jo loppunut alkavan sadekauden tieltä, ilma ei olisi voinut olla parempi. Aurinko paistoi pumpulipilvien lomasta ja sai minut jopa kaipaamaan pientä sadetta – sademetsässä nyt kuitenkin kun oltiin. Matkaseurueemme oli oikein mukava ja oppaamme osasi kertoa jo edellä mainittujen asioiden lisäksi monia muita kiinnostavia tarinoita ja jopa puhumaan kiinnostavasti alueella viljeltävästä sokeriruo’osta.








Kävimme päivän aikana suojelualueella katsomassa sademetsän eläimiä: lintuja, käärmeitä, maailman toiseksi suurinta lentokyvytöntä lintua, pelottavia krokotiilejä ja suosikki-papukaijaani, joka matki Stevie Wonderia. Alueella hyppi myös muutama kenguru ja saimme paijata vauva-vallabia. Näimme krokotiilejä myös niiden luonnollisessa elintilassa Daintree-joen risteilyllä ja kävimme Cape Tribulationin upealla rannalla ja uimassa Mossmanin rotkon peilikirkkaassa vedessä. Tosin ainoat, jotka uskaltautuivat viileään veteen olivat minä ja ruotsalainen tyttö. Lieneekö johtunut avantouintiin tottumisesta.











Viimeiseksi kävimme eksoottisia hedelmiä myyvällä tilalla, jossa maistoin luultavasti elämäni ensimmäisen kerran aitoa papaijaa ja rakastuin välittömästi. Pimenevässä illassa ajoimme vielä miljonäärien upean lomakohteen Port Douglasin läpi ja saavuimme Cairnsiin pitkän päivän jälkeen tunnin suunniteltua myöhemmin. Pakkasin kiireisesti tavarani seuraavan aamun sukellusmatkaa varten ja lähdin vielä katsastamaan Cairnsin yöelämää uusien kalifornialaisten ystävieni kanssa (kaikki muut päivän seurueesta olivat liian väsyneitä lähtemään). Vietimme muutaman tunnin reppumatkaajien suosimassa Gilligan’s hostellin suunnattoman suuressa yökerhossa ja painuimme nukkumaan hyvissä ajoin seuraavan päivän seikkailuja varten.