29.10 Matkaan

Lähtöaamu meni selvästi kenraaliharjoitustaan paremmin ja matkaan päästiin ajoissa. Lentokentällä jäi hyvin aikaa vielä juoda aamukahvit äidin kanssa ennen turvatarkastuksen läpäisemistä. Sen jälkeen ei ollut paluuta takaisin...

Tuntuu että aikatauluni kulkee vuoristorataa, sillä lentokoneen nokassa havaittiin jonkinlaista vikaa, jonka korjaaminen vei noin vartin. Onneksi ei sentään enempää ja menetetty aikakin saatiin lennon kuluessa kiinni. Sain kuitenkin mukavan muistutuksen siitä, kuinka mitä tahansa voi sattua 14 lentoni aikana.

Lento meni nopeasti eikä aikaakaan, kun Amsterdam jo tuli näkyviin pilvien seasta. Näky oli epätodellinen, sillä peltosarat kaupungin laitamilla olivat kuin millintarkasti viivoittimella vedetyt. Koska Alankomaiden maa on vielä täydellisen tasaista, näky oli kuin tietokoneella piirretystä mallikuvasta. Mielikuvaa vahvistivat vielä riveissä seisovat tuulimyllyt ja niin suloisilta pienoismalleilta näyttävät autot.

Keskustan lähestyessä ja teollisuusalueiden tullessa näkyviin näkymä muuttui todellisemmaksi - niin todelliseksi kuin se lentokoneesta voi näyttää. Upeita syysväreissä loistavia puistoja katsellessa oli vaikea tajuta, että kohta olisin maailman toisella puolella kevätkukkien loistossa.

Lentokentällä lyöttäydyin kahden samalle Hong Kongin lennolle tulossa olleen varttuneemman suomalaisen naisen seuraan. Ajan tappaminen sujui mukavia jutellessa oikein kivuttomasti ja kohta olikin taas aika nousta koneeseen edessä elämäni pisin lento, 11 tuntia läpi Siperian. Huomasin matkareitin myös kulkevan vain alle sadan kilometrin päässä Helsingistä. Erittäin mieltä nostattavaa siis herätä aamulla kello 5.30 ja matkustaa Amsterdamiin vain huomatakseen kohta olevansa lähtöruudussa. Onneksi tämän toteamuksen jälkeen matkasta oli enää jäljellä noin 9 tuntia eli juuri sopivasti yöunille. Uusilla tuttavillani asiat eivät olleet aivan näin hyvin, sillä heillä oli vielä 9 tunnin jatkolento Sydneyyn eli yhteensä yli vuorokausi lentokoneissa ja -asemilla. Kaiken lisäksi lentomme oli jäänyt jälkeen aikataulusta jo yli vartin ja heidän vaihtoaikansa oli hupenemassa.

Cathay Pacificin lentokone oli huomattavasti isompi kuin mikään kone, millä olin ennen lentänyt, vaikkei se edes mikään jumbojetti ollut. Suunnistin paikalle 62K, jossa koneen koko ei enää tuntunutkaan – hyvä jos jalat mahtuivat penkkien väliin. Palvelu kyllä pelasi oikein hyvin: hammasharjat, - tahnat, lentosukat, silmälaput, käsivoidetta vessassa, juomia useaan kertaan ja ruokakin oikein maittavaa. Ei kyllä voinut olla ajattelematta sitä ekologista kuormitusta mitä jokaisesta erikseen pakatusta tavarasta koitui.

En tainnut ennen olla todistanut auringonlaskua pilven yläpuolelta; se oli upeaa katseltavaa. Unta varten oli lisäksi tyyny ja peitto ja valomerkki ennen puolta yötä (Hong Kongin aikaan), joten ei muuta kuin nukkumaan.