02.11 Australiassa!

Tällä kertaa en edes uskaltanut toivoa saavani unta koneessa, mutta tilanne oli vielä toivottomampi kuin edellisellä kerralla. Luovutin jo hyvissä ajoin ja siirryin lukemaan kohdemaani elämästä Bill Brysonin kirjasta Down Under. Jokaisen joka matkustaa Australiaan pitäisi lukea tämä kirja. Itse asiassa jokaisen joka ei edes koskaan kuvittele matkustavansa tähän maahan pitäisi lukea tämä kirja.

Brysonilla on kyky saada tylsinkin aihe – kuten 20 tuntia kestävä krikettiottelu - tuntumaan kutkuttavan jännittävältä näytökseltä humoristisen tyylinsä avulla. Toisaalta hänen ansiostaan olin jo alkanut kauhuissani katua matkaani luettuani hänen selostuksiaan kymmenistä tavoista kuolla – tai vain yksinkertaisesti kadota – tällä maailman vanhimmalla, tasaisimmalla ja kuivimmalla asutulla mantereella. Erityisesti minua huolestuttivat hänen kuvailemansa tappavat hämähäkit, joita tapaa kuuleman mukaan Sydneyssäkin useasti. (P.S. Itse tätä nyt Sydneyssä kirjoittaessani voin onnekseni sanoa, etten vielä ole kohdannut yhtä ainoata hämähäkkiä).




Aamulla lentokoneen laskeuduttua Cairnsiin, pohjoisen Queenslandin suurimpaan kaupunkiin, odotin pääseväni hostellilleni suurin piirtein tunnin sisällä, niin kuin yleensä lentokentältä, varsinkin kun hostelli tarjoaisi ilmaisen lentokenttäkuljetuksen. Totesin olevani täysin väärässä, sillä ensinnäkin vastaani asettui Australian tulli. Niille, jotka eivät ole ennen käyneet Australiassa, joka puolella loistavat varoitustaulut kielletyistä tavaroista ja satojen dollareiden sakoista saattavat aiheuttaa suurta hämmennystä. Ystäväni Bryson oli kuitenkin jo saanut minutkin tarpeeksi australialaiseen mielentilaan ymmärtääkseni, että Fazerin Sinisen tuominen tälle kaukaiselle saarelle ehkä olisikaan aivan niin viatonta. Suklaa nimittäin sisältää maitoa, jota on yksi tuontikiellossa olevista elintarvikkeista. Näin siksi, että elintarvikkeiden tuntia rajoittamalla pyritään suojelemaan Australian ainutlaatuista luontoa, joka saattaa muuttua – ja on jo monta kertaa muuttunut - radikaalisti vieraan lajikkeen vallatessa elintilaa.

Kuuluisin esimerkki tästä ovat varmaankin jänikset, joita eräs mies kuljetti Australiaan käyttääkseen niitä maalitauluina ampumaharrastuksessaan. Jänikset kuitenkin lisääntyivät yllättävän nopeasti ja levisivät hänen pihaltaan ympäri maata, tuhoten kasvillisuutta, jolle ei ollut kehittynyt mekanismeja puolustaa itseään tätä tuholaista vastaan. Luultavasti Fazerin sininen – patukkani olisi läpäissyt tullin yhdellä silmäyksellä, mutta varmuuden vuoksi sen menettämisen pelossa päätin parannella koti-ikävääni jo passintarkastusjonossa.





Sekaisin väsymyksestä istuin odottamaan kyytiä hostellilleni, kunnes jonkin ajan kuluttua tajusin mennä kysymään turismivirkailijalta, pitäisikö minun soittaa itse kyyti itselleni. Vastaus oli kyllä, joten soitin hostellille. He lupasivat tulla tunnin kuluttua, koska kello oli vasta niin vähän aamulla. Lueskelin lehtiä tunnin, puolentoista ajan, kunnes aloin huolestua. Odotin vielä hetken ja soitin uudestaan. Tietenkin he olivat unohtaneet ilmoittaa kuljettajalle minusta. Lopulta yli kahden tunnin odottamisen jälkeen pääsin hostellilleni ja tervehdittyäni huonetovereitani – kahta kanadalaista tyttöä – sammahdin vaatteet päällä sängylleni ”pienille” päiväunille.

Heräsin viiden tunnin kuluttua ilmaiselle illalliselle hostellin ravintolassa. Tämän jälkeen kävin kaupassa ostamassa aamupalaa ja kävelin ulkona hetken ja painuin takaisin sänkyyn seuraavan päivän aikaista herätystä varten.